Kuinka moni teistä myöntää jääneensä koukkuun mieheen, joka ei oikeastaan ollutkaan niin satujen prinssi mitä on saattanut mielessään aluksi kuvitella?
Minä veikkaan, että vähintään jokainen ainakin joskus elämässään.
Tulen nyt saarnaamaan teille asiasta, jonka olen itsekkin hyvin vasta oivaltanut. Asiasta, joka on hyvin vaikea ymmärtää ja vielä vaikeampi käyttäytyä sen mukaisesti.
(Todennäköisesti tulette kuulemaan tämän saman saarnan kerta toisensa jälkeen blogissani,
joten koittakaa tottua. :) )
Olen tässä nyt jo useamman kuukauden kuunnellut ystävättäreni vuodatusta yhdestä ja samasta kaksilahkeisesta. Uskomattoman kaunis ystäväni ja tämä keskinkertainen miesolio eivät ole siis koskaan olleet parisuhteessa.
He ovat käyneet treffeillä syksyn jälkeen parisen kertaa
ja ovat viettäneet muutaman satunnaista yötä yhdessä.
Tapaamiset ja hellyyttävien puheluiden vaihtelu on luonnollisesti saanut ystäväni ihastumaan kyseiseen mieheen ja haaveilemaan tulevaisuudesta hänen kanssaan. Tässä kohtaa kävi sitten perus klassinen kuvio. Tunteiden syventyessä ystäväni luonnollisesti alkaa kaipailemaan jonkinlaista tunnustusta mieheltä asiasta tai jonkinlaista osoitusta sitoutumisesta.
Yllättäen mies alkaa tekstailemaan harvemmin ja on äkisti liian kiireinen tavatakseen. Samaa kuviota jatkuu useita, useita viikkoja. Mutta silti nainen sinnikkäästi ja uskollisesti odottelee hetkeä kun tämä saisi edes pieniä hellyyden rippeitä, vaikka edes puhelimitse.
Fiilis on matalalla ja epätoivo kaadetaan ystävien niskaan.
Vastaus alkaa olla jo ilmiselvä.
Kerron sen nyt ihan kaikille, jotka eivät sitä jo tienneet...
Mikäli olet suhteessa (tai jossain muussa epämääräisessä kuviossa) ihmisen kanssa, joka saa sinun olosi jollain tapaa epämukavaksi, tai epäröimään hänen tunteistaan, se yleensä johtuu siitä, ettei toinen osapuoli ole loppujen lopuksi niin paljoa kiinnostunut. Vielä varmempaa tämä on, jos ilmaiset epämukavan fiiliksesi vastapuolelle, ja tämä ei nosta sormeakaan asian muuttamiseksi.
Kaikista vaikeinta on käsittää
miksi hän ei olisi muka tarpeeksi kiinnostunut?
Mutta minähän yritin parhaani?
Mutta miksi hän muka olisi sanonut ihania asioita minulle, jos hän ei niitä tarkottaisi?
Mutta miten se ei voi tuntea mitään kun meillä on ollut niin mukavaa?
MUTTA TIEDÄN olevani rakastettava ja ihana, kaikki ystävänikin ovat sitä mieltä.
Totuus on se, että millään hyvillä asioilla ei ole merkitystä, mikäli toinen osapuoli on mukana jutussa vain puoliksi tai vääristä syistä. Se tuntuu olevan kaikista vaikein asia ymmärtää. Elämässä on niin paljon muutakin vaikeaa, miksi haluaisimme elää ihmisen kanssa, joka välinpitämättömyydellään ja kusipäisyydellä tekee siitä vielä vaikeampaa?
Olen niin kurkkuani myöten kyllästynyt kuuntelemaan naisten (ja joissain tapauksissa miesten) suruvalitusta siitä, miksi jokin tietty henkilö ei osoita tarpeeksi rakkautta.
Älkää pelätkö olla yksin, sinkkuus ei tarkoita onnettomuutta.
Olette mahtavia, fiksuja, ja pystytte upeisiin asioihin kun vain haluatte!
Älkää antako yhden matopää-ihmisen olla kompastuskivenänne kohti onnea.
Olkaa ylpeitä itsestänne ja saavutuksistanne, ansaitsette kaiken haluamanne.
Nurkan takaa löytyy AINA jotain parempaa, kunhan maltatte jättää huonot asiat taaksenne.
Ps. Sain juuri postissa rakkaudet. Voisin väittää että ihanien kenkien omistaminen voittaa keskimääräisesti tyydyttävän miehen omistamisen mennen tullen.
Kannattaa kokeilla, suosittelen.
Rakkaudella, S
