Tervehdys.
 |
| (kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa) |
Nyt on pakko kertoa.
Tänään oli tosiaan sellainen viikonloppu kun sain kutsun ystäväni kautta nimeltämainitsemattomaan tapahtumaan Helsingissä. Kovin hauska tapahtuma vieläpä, eikä ole siitä mitään pahaa sanottavaa.
Jossain kohtaa iltaa aloin kuitenkin katselemaan ympärilleni.
Paikka oli täynnä kauniita missejä & muita pikkujulkkiksia.
Kaikilla oli hiuskarvat viimesintä myöten laitettuna
kun ne tepastelivat hameissan huulet törröllään ympäriinsä. Oikeasti.
Ystäväni siinä pariin otteeseen teki selväksi kuinka hän kadehtii näiden naiseliöiden eri ruumiinosia sekä olemuksen muotoja (meikkejä,hiuksia), ja pian keskustelu kääntyi itsesäälipuheeksi siitä kun on itse omasta mielestään niin kovin ruma ja riittämätön.
"Voi kumpa itsekin näyttäisin tuolta
niin voisin saada osakseni samanlaista huomiota miehiltä ja salamavaloilta"
Aloin miettimään, miksi meidän kaikkien tulisi näyttää samalta?
Tuntuu että nykyään vallitsee kauneusihanne,
jossa hiukset pitää olla tietyllä lailla,
kasvot meikattuna tietyllä tavalla,
pukeutua tietynlaisiin vaatteisiin,
vartalo tulee olla tietynlainen,
hinnalla ja keinolla millä hyvänsä.
Sorrun kyllä itsekkin aina tähän ajattelutapaan, mutta viikonloppuna asiat vaan valkeni.
Miksi?
Eikö koskaan tule riittämään se, ketä me ollaan?
Onko mahdotonta olla itseensä tyytyväinen, jos ei oo tuon tietyn muotin mallinen?
Ootko sä täydellinen vasta sitten ku oot saavuttanut sen tietyn ulkonäön joka ronskisti on seuraava:
Isot tissit
Isot huulet
Isot silmät
Pitkät ripset ja kynnet.
Virheetön iho
Litteä vatsa
Pitkät (laineilevasti kiharretut) hiukset
Ei liian pieni eikä liian iso peppu
Laihat ja pitkät raajat
Niin viimesintä muotia olevat vaatteet
(Vaikutusvaltainen ja lihaksikas poikaystävä vieressä)
Kertokaa toki, jos unohdin jotain tässä raivon puuskassa.. :)
Ja kaikki mitä sen eteen kärsitään.
Kuinka paljon rahaa siihen kulutetaan.
Epäilen ettei kaikki voi olla vaan "siksi että olisin tyytyväinen itseeni".
Mietitään mikä meissä on vikana, sen sijaan että oltais onnellisia muista asioista?
Kuinka moni siltä loppujen lopuksi oikeasti näyttää?
Ja kuinka moni siihen yrittääkään pyrkiä?
Jos mä saisin päättää, miehet ei kävis kuumana malleihin,
ja naiset ei välittäis siitä onko niiden kuppikoko a vai c.
Mutta en saa päättää. Tarkoituksena ei ole siis millään lailla loukata tai vähätellä tiettyjä ihmisiä, mutta välillä vaan tulee sellanen fiilis ku miettii, että millastakohan elämä olis jos kukaan ei ois koskaan keksinytkään sitä, että mitä tarkoittaa hyvältä näyttäminen.
Näin puhuu siis nainen joka just varasi ajan rakennekynsien laittoon.
Shame on us.
Mutta jotain mietittävää, olkaa hyvä.
Rakkaudella, S
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti