Protein pudding & jaarittelua...

Hello!

 

Jottei musta tule heti alkuunsa katteettomien lupausten tekijää, ajattelin laittaa kuvaa uusimmasta terveellisestä huijausherkustani niinkuin aiemmassa kirjoituksessani uhkailin. ;)

 

Olen ottanut tavoitteeksi jättää kaikki ylimääräiset pullamössöherkut pois tän saliharrastukseni alta,

mutta se ei muuta siltikään sitä faktaa että olen ihan hirveä makeanhimoinen monsteri.

 

En varmaan ikinä pysyis tavoitteissani, ellei mulla olis näitä pannari&vanukasvalmisteita,
joita pystyy huoletta vetämään nassuunsa makeanhimon yllättäessä,
sillä niiden ravintoarvot on tosiaan erittäin kohdillaan.

 



 

Mannisen Protein Pudding.

Yhteen annokseen laitetaan 25g jauhetta ja 1 desi maitoa.

Yhdessä annoksessa on yli 20 grammaa proteiinia ja 0,5g hiilareita.

 Makuna mulla oli vanilja.

 

 

Leikin epätoivoisesti leipurihiivaa ja valmistin tuota vähän isommalle porukalle.

Proteiinin jauhoisesta sivumausta huolimatta vanukas sai hyväksynnän jokaiselta syöjältä.

 

Ps. Pääsin tekemään työhommia FASTille, wuhuu!

Seuraavana mun pitää ehdottomasti kokeilla heidän proteiinivanukasta,

siitä on kuultu niin paljon hehkutusta että sen on pakko olla hyvää.

 

Epäilen, että ehkä jopa parempaa kun ylläoleva Mannisen...

 

Mun viikonloppu meni perinteisesti salilla möyriessä.

 

 



Ja nyt se kaikista traagisin osa.

Psykologian pääsykokeisiin reilu 3 viikkoa.

Voin kertoa että tuo pääsykoekirja on v-mäisin asia mihin olen koskenut pitkään aikaan.

 

Help?

 



 

No joka tapauksessa, maanantaina kävin viimeisellä ehtoollisella ennenkuin musta tulee virallisesti kirjanörtti muutamaksi viikoksi ja mun jutuista täällä tulee todennäköisesti super kuivia.

 

Hyvästi sosiaalinen elämä, tv-sarjat & juhlimiset,

tervehdys epätoivoinen kiemurtelu kirja naamassa kotosalla.

Toivottavasti toukouun 14. päivä on pian ohi!

 

Rakkaudella, S

No words needed...

  

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sellainen postaus, jolla ei tunnu olevan oikein päätä eikä häntää.

 

En ole sellainen ihminen joka tykkää napsia omasta pärstästä kuvia päivät pitkät,

joten luonnollisesti joudutte katselemaan kuvia sitten kaikesta muusta mahdollisesta. >: )

 

Rakkaudella, S

Aamuhöperyyttä

Hyvää huomenta! 

Oon tässä matkalla töihin. Harhailen juna-asemalla ja odotan mun lähijunaa.
Jonka saapumiseen on ihan liian pitkä aika tällaiselle hätäilijälle.

Välillä katselen ohikulkevia ihmisiä ja mietin että ois hauska tietää niiden elämästä ja ajatusmaailmoista.
"Moi, et tunne mua, mut näytät kiinnostavalta, kerrotko sun elämäntarinan, kiitos".

Tänää oli sellasessa lehtitelineessä iltalehdessä iso etusivun juttu ku jonkun epäiltiin olevan murhattu. Sellanen jätkä vanhassa toppatakissa 60-luvun tukalla pysähty ku seinään sen uutisen kohdalla, lähti sen luettuaan käveleen ihan hirveen lujaa poispäin ja kohta juokseemaan ku luoti. Olikohan lie myöhässä junasta vai menossa hävittämään todisteita murha-aseesta.

Ajatusten luku olis yks minkä haluisin osata.. Sen sijaan osaan sitoa mun kengännauhat tosi nopeesti, tehdä outoja ääniä ja taivuttaa jalan mun niskan taakse....

Ps. Uusi motivaatiopaketti fitnesstukusta. Teen pussin sisällöstä runoelman tässä joskus paremmalla ajalla. ;)

Pps. Voinko saada tällaisen treenipaidaksi, voinhan?

Ei mulla muuta.

Rakkaudella, S

Kovin mysteerinen onnellisuus?

“Happiness doesn’t mean everything is perfect.

It means you have decided to look beyond the imperfections.”

 

 

En tiedä olenko jotenkin yksinkertainen ihminen. Oon jollain tavalla aina tiedostanut sen asian, että elämässä pystyy saavuttamaan ihan mitä vain kun jaksaa vaan uskoa ja tehdä töitä asian eteen. Välillä tulee synkkiä aikoja ja se on ihan normaalia, mutta ei saa koskaan menettää uskoa siihen että tunnelin päästä löytyy valoa. Aina.

 

 

Elämässä tulee aina olemaan vastoinkäymisiä ja asioita/ihmisiä, jotka koittavat lannistaa.

Omaksi tehtäväksi jää päättää, annatko sen murskata sut, vai vahvistaa sua.

 

 

On surullista nähdä kun ihmiset tavoittelee onnea, sitä koskaan löytämättä.

Ei oikeen tiedä mitä haluaa ja sitten kun löytää jotain hyvää, se ei olekaan sitä mitä halusi.

 

(Pahoittelen kuvan rumasta värimaailmasta..)

 

 Tajusin että elämässä ei ole mitään suurta mysteeriä, jonka selvitettyä saat kaiken mistä olet unelmoinut. Ainoa este unelmiesi toteutumiselle on omat negatiiviset ajatuksesi. Koskaan ei pidä jäädä odottamaan ihmeiden tapahtumista, vaan ne täytyy itse luoda.

 

Meiltä kaikilta löytyy itsestämme ainekset siihen.

 

Monesti kuulee ihmisten suusta: ”sulle tapahtuu aina kaikkea niin jännittävää, miksei mullekkin?”

No miksi ei?

 

Elä, naura, koe, yritä, epäonnistu tai onnistu, älä kadu tai epäröi.

 

 

Luota itseesi.

 

 

Elämämme on juuri sellaista, millaiseksi sen itse teemme. (!!!)

 

 

Siitä ei vaan itse pidä tehdä itselleen liian vaikeaa.

Ongelmat ratkeavat helpommin kuin tajuaakaan.

 

Ps. Sain ensimmäisen seuraajani, jeeeij mahtavaa! :D <3

Rakkaudella, S