Not a fashion blog.: 2013

Always be yourself... -Kuvakohu

Helloo!

Tänään mun oli pakko tulla kirjoittamaan teille yhdestä todella tärkeästä asiasta.

En meinannut malttaa tehdä edes salitreeniä loppuun kun paloin halusta tulla avautumaan.. :D

Luin alkuviikosta jutun iltalehdestä, kun eräs nimeltämainitsematon henkilö oli kovin ikävästi ottanut pilkan kohteeksi jonkin satunnaisen pahaa-aavistamattoman salillakävijän.

http://www.iltalehti.fi/viihde/2013093017548430_vi.shtml

Luin kyseisen artikkelin ensin vain nopeasti,

mutta pian huomasin että se oli jäänyt mieleeni kummittelemaan useammaksi päiväksi.

Moinen käytös on erinomainen esimerkki siitä, kuinka saliurheilu on muodostunut nykyään muotilajiksi.

Herää kysymys, missä vaiheessa kuntosaliurheilun todellinen tarkoitus unohdettiin?

Nykyään kaikki salit ovat pullollaan ihmisiä, jotka tulevat kuntoilemaan viimeisen päälle kalliissa merkkitrikooissa, sävy sävyyn valittujen juomapullojen ja kenkien kanssa. Päälle vielä ripaus ylimielistä asennetta, jonka voimin katsotaan arvostellen nenää pitkin muita treenajia liikkeineen ja ulkonäköineen. Pahimmassa tapauksessa saleilla on nähty kikattelevia tyttölaumoja, jotka avoimesti pilkkaavat salilla hieman "erilaisia" ihmisiä. Tämän seurauksena keskittyy usein itsekkin ajattelemaan miltä oma toiminta näyttää, sen sijaan että miettisi miltä treeni tuntuu.

On hölmöä väittää, ettei itse koskaan arvostelisi muita ihmisiä. Se on osa meidän perusluonnettamme. Kaikista mahdollisista sijainneista kuntosali on kuitenkin yksi ainoa sellainen paikka, mihin tuo toisten tuomitseminen ei sovi. Lihavan Irman peppuvakoon meneville housuille saat nauraa kaupan kassalla tai kauhistella Jarmon tennissukkia paikallisessa humppabaarissa, mutta urheillessa jokainen saa olla tasan tarkkaan oma itsensä.

Urheilun perimmäinen tarkoitus on tuottaa sen harrastajalle hyvän olon ja onnistumisen tunteen suorituksessaan. Urheilun parissa voimme irtautua hetkeksi arjesta ja antaa jumppajalan vipattaa.

Vanha sanonta "jos treenin jälkeen näyttää hyvältä, ei ole treenannut tarpeeksi kovaa" pitää hyvinkin vielä paikkaansa ja olisi tarpeellinen useammankin muistaa.

Tulevana personal trainerina,

jos en mitään muuta asiakkailleni saa opeistani jäämään päähän,

toivon että se on tämä:

Olkaa omia itsejänne.

Älkää miettikö mitä muut ajattelevat,

älkääkä myösköön tuomitko muita.

Sotkekaa hiuksenne ja tulkaa väärän värisissä jumppahousuissa salille.

Jos joku tuomitsee sinut, se kertoo enemmän hänestä kuin sinusta.

Tuliko tarpeeksi avautumista? :D

Onko muut koskaan ajatellu samaa?

Terveisin tuleva jumppatäti.

Rakkaudella, S

Meet my new lovers...

Tänään rakastuin..

Miljoonannen kerran.

Seuraavaksi lähden näyttämään niille hieman Helsinkiä.

Ei mulla muuta.

Hyvää kesää kaikille!

Rakkaudella, S

...

Hello!

Mun mielestä sellaiset ihmiset,

joiden valkoiset tennarit ei sotkeudu koskaan,

ovat jotenkin epäilyttäviä.

Tänään olen yksi sellaisista ihmisistä.

Rakkaudella, S

Protein pudding & jaarittelua...

Hello!

Jottei musta tule heti alkuunsa katteettomien lupausten tekijää, ajattelin laittaa kuvaa uusimmasta terveellisestä huijausherkustani niinkuin aiemmassa kirjoituksessani uhkailin. ;)

Olen ottanut tavoitteeksi jättää kaikki ylimääräiset pullamössöherkut pois tän saliharrastukseni alta,

mutta se ei muuta siltikään sitä faktaa että olen ihan hirveä makeanhimoinen monsteri.

En varmaan ikinä pysyis tavoitteissani, ellei mulla olis näitä pannari&vanukasvalmisteita,
joita pystyy huoletta vetämään nassuunsa makeanhimon yllättäessä,
sillä niiden ravintoarvot on tosiaan erittäin kohdillaan.

Mannisen Protein Pudding.

Yhteen annokseen laitetaan 25g jauhetta ja 1 desi maitoa.

Yhdessä annoksessa on yli 20 grammaa proteiinia ja 0,5g hiilareita.

Makuna mulla oli vanilja.

Leikin epätoivoisesti leipurihiivaa ja valmistin tuota vähän isommalle porukalle.

Proteiinin jauhoisesta sivumausta huolimatta vanukas sai hyväksynnän jokaiselta syöjältä.

Ps. Pääsin tekemään työhommia FASTille, wuhuu!

Seuraavana mun pitää ehdottomasti kokeilla heidän proteiinivanukasta,

siitä on kuultu niin paljon hehkutusta että sen on pakko olla hyvää.

Epäilen, että ehkä jopa parempaa kun ylläoleva Mannisen...

Mun viikonloppu meni perinteisesti salilla möyriessä.

Ja nyt se kaikista traagisin osa.

Psykologian pääsykokeisiin reilu 3 viikkoa.

Voin kertoa että tuo pääsykoekirja on v-mäisin asia mihin olen koskenut pitkään aikaan.

Help?

No joka tapauksessa, maanantaina kävin viimeisellä ehtoollisella ennenkuin musta tulee virallisesti kirjanörtti muutamaksi viikoksi ja mun jutuista täällä tulee todennäköisesti super kuivia.

Hyvästi sosiaalinen elämä, tv-sarjat & juhlimiset,

tervehdys epätoivoinen kiemurtelu kirja naamassa kotosalla.

Toivottavasti toukouun 14. päivä on pian ohi!

Rakkaudella, S

No words needed...

Sellainen postaus, jolla ei tunnu olevan oikein päätä eikä häntää.

En ole sellainen ihminen joka tykkää napsia omasta pärstästä kuvia päivät pitkät,

joten luonnollisesti joudutte katselemaan kuvia sitten kaikesta muusta mahdollisesta. >: )

Rakkaudella, S

Aamuhöperyyttä

Hyvää huomenta!

Oon tässä matkalla töihin. Harhailen juna-asemalla ja odotan mun lähijunaa.
Jonka saapumiseen on ihan liian pitkä aika tällaiselle hätäilijälle.

Välillä katselen ohikulkevia ihmisiä ja mietin että ois hauska tietää niiden elämästä ja ajatusmaailmoista.
"Moi, et tunne mua, mut näytät kiinnostavalta, kerrotko sun elämäntarinan, kiitos".

Tänää oli sellasessa lehtitelineessä iltalehdessä iso etusivun juttu ku jonkun epäiltiin olevan murhattu. Sellanen jätkä vanhassa toppatakissa 60-luvun tukalla pysähty ku seinään sen uutisen kohdalla, lähti sen luettuaan käveleen ihan hirveen lujaa poispäin ja kohta juokseemaan ku luoti. Olikohan lie myöhässä junasta vai menossa hävittämään todisteita murha-aseesta.

Ajatusten luku olis yks minkä haluisin osata.. Sen sijaan osaan sitoa mun kengännauhat tosi nopeesti, tehdä outoja ääniä ja taivuttaa jalan mun niskan taakse....

Ps. Uusi motivaatiopaketti fitnesstukusta. Teen pussin sisällöstä runoelman tässä joskus paremmalla ajalla. ;)

Pps. Voinko saada tällaisen treenipaidaksi, voinhan?

Ei mulla muuta.

Rakkaudella, S

Kovin mysteerinen onnellisuus?

“Happiness doesn’t mean everything is perfect.

It means you have decided to look beyond the imperfections.”

En tiedä olenko jotenkin yksinkertainen ihminen. Oon jollain tavalla aina tiedostanut sen asian, että elämässä pystyy saavuttamaan ihan mitä vain kun jaksaa vaan uskoa ja tehdä töitä asian eteen. Välillä tulee synkkiä aikoja ja se on ihan normaalia, mutta ei saa koskaan menettää uskoa siihen että tunnelin päästä löytyy valoa. Aina.

Elämässä tulee aina olemaan vastoinkäymisiä ja asioita/ihmisiä, jotka koittavat lannistaa.

Omaksi tehtäväksi jää päättää, annatko sen murskata sut, vai vahvistaa sua.

On surullista nähdä kun ihmiset tavoittelee onnea, sitä koskaan löytämättä.

Ei oikeen tiedä mitä haluaa ja sitten kun löytää jotain hyvää, se ei olekaan sitä mitä halusi.

(Pahoittelen kuvan rumasta värimaailmasta..)

Tajusin että elämässä ei ole mitään suurta mysteeriä, jonka selvitettyä saat kaiken mistä olet unelmoinut. Ainoa este unelmiesi toteutumiselle on omat negatiiviset ajatuksesi. Koskaan ei pidä jäädä odottamaan ihmeiden tapahtumista, vaan ne täytyy itse luoda.

Meiltä kaikilta löytyy itsestämme ainekset siihen.

Monesti kuulee ihmisten suusta: ”sulle tapahtuu aina kaikkea niin jännittävää, miksei mullekkin?”

No miksi ei?

Elä, naura, koe, yritä, epäonnistu tai onnistu, älä kadu tai epäröi.

Luota itseesi.

Elämämme on juuri sellaista, millaiseksi sen itse teemme. (!!!)

Siitä ei vaan itse pidä tehdä itselleen liian vaikeaa.

Ongelmat ratkeavat helpommin kuin tajuaakaan.

Ps. Sain ensimmäisen seuraajani, jeeeij mahtavaa! :D <3

Rakkaudella, S

Pitäisikö pettämistä antaa anteeksi?

Warning: avautumista tiedossa.

Henkinen pettäminen.

Fyysinen pettäminen.

Päin kasvoja valehtelu ja salailu.

Koin epämukavan tilanteen kun tajusin eräästä henkilöstä ettei hän ehkä ollutkaan sellainen kun luulin.

Tiedättekö sen fiiliksen, kun rakastaa toista aidon oikeasti ja uskoo tästä vain kaikkea hyvää?

Pian tajuaa että on antanut anteeksi jo paljon enemmän kuin olisi koskaan pitänyt.

Alkaa menettää luottamustaan itseensä sekä ihmisiin ylipäätänsä.

Tuntuu ettei riitä.

Tuntuu ettei ansaitse parempaa rakkautta.

Mitä jos oisin tehny jotain toisin?

Voinko vielä tehdä jotain toisin?

Ei enää oikeen tiedä mikä on totta ja mikä ei, vai onko itse vaan tulossa hulluksi.

Pointti tässä kirjoituksessa on nyt se,

että uskon maailmassa olevan muitakin, jotka tämän asian kanssa kamppailee.

Kaikesta tästä tuli opittua niin paljon, että on vääryyttä jos en jaa tätä eteenpäin.

Mulla kaikista vaikeinta oli se, että tämä kyseinen mies valehteli ja esitti viatonta viimeiseen saakka, vaikka tiesin jo totuuden. Yritti vakuuttaa että kuvittelen kaiken, vaikka faktat paistoivat kirkkaana.

Liian monesti pettäjä syyllistää sen toisen osapuolen ja kääntää asiat päinvastoin.

Tähän tyyliin:

Petetty onkin yhtäkkiä se pahis, koska on jollain tapaa saanut tietoonsa asioita joita hän ei olisi saanut tietää. Yhtäkkiä huomaat, että oletkin itse se joka pyytelee anteeksi hölmöyttään ja hyvittelee tekojaan. Sama pätee juuri esimerkiksi parisuhdeväkivallassa. Se on yllättävän paljon vaikeampi lähteä pois kierteestä, kun pettäjä on saanut sut uskomaan että olet itse syypää kaikkeen.

Mistä tietää kannattaako antaa anteeksi?

Kuinka paljon sontaa tulee sietää toiselta?

Mistä tietää, milloin on menettänyt todellisuudentajunsa asioiden suhteen?

Esittäkää itsellenne kysymykset:

Onko mikään OIKEASTI hyväksyttävä perustelu pettämiselle?

Haluanko tulevaisuuden ihmisen kanssa, jolle en ole ainoa?

Haluanko OIKEASTI elää suhteessa, jossa joudun epäilemään toisen tekoja jatkuvasti?

Ehdottaisin teille kaikkiin kysymyksiin vastausta EI.

Kaikista pahinta on, mikäli pettäjä ei todellisesti edes osoita olevansa pahoillaan.

Siinä vaiheessa, juokse ja lujaa.

Mun mielestä kellekkään pettäjälle ei tulisi antaa anteeksi.

Pettäminen on pelkurien ja epävarmojen hommaa.

Pettäminen on suurin epäkunniotuksen osoitus, mitä voi toiselle tehdä.

Pettäminen käy helpommaksi kerta kerralta.

Suhteesta ei vaan ikinä enää tule samanlainen.

Ihan sama mikä syy onkin, ja vaikka saisit sen jotenkin päässäsi järkeiltyä.

Miten pystyy päästämään irti?

On olemassa kahdenlaisia ihmisiä:

Niitä jotka pystyy pettämään, ja

Niitä jotka ei ikimaailmassa pystyisi pettämään.

Valitse omasi. Kumpien kanssa haluat viettää elämäsi?

Käyttäkää vähän mielikuvaharjoittelua ja kuvitelkaa päässänne, millainen HYVÄ parisuhde on.

Voin kertoa, siinä on ainoastaan kaksi ihmistä. Ei mitään muttia tai poikkeuksia.

Molemmat haluaa olla toistensa kanssa, eikä eipäilyksille jää tilaa.

Huonoon suhteeseen jääminen saattaa tuntua vähemmän rasittavalta ratkaisulta, mutta pidemmän päälle se tulee tuhoamaan sut. Kaiken mihin uskot, ja kaiken mitä sinä olet.

Kuvitelkaa mut hyppimässä epätoivoisesti ja anelemassa teitä uskomaan nämä asiat!