Not a fashion blog.

Hello!

Ajattelin tulla tänne muistuttamaan teitä, että tehkää asioita, joita rakastatte.

Luit oikein. Juuri niitä, mitkä saa sut innostumaan kuin lihava lapsi kakun lähellä.

Mitä ikinä haluat tehdä, se on mahdollista jos vain yrität tarpeeksi. Uskon suhun.

Ei mulla muuta.

Rakkaudella, S

Hot or not: Lippikset

Hello Cuties!

Koska on niin paljon hauskempi arvostella asioita yhdessä, mitä mieltä olette yleistyneestä naisten lippismuodista?

(Julkaisun kuvat: Pinterest)

Olen viimeaikoina alkanut arvostaa kaikkia asusteita, joiden alle voi piiloutua pesemättä hiuksia viikkoon.

Täytyy myöntää että toi beigen ja mustan yhdistelmä puree muhun turhankin hyvin.

Jos näyttäisin noin hyvältä lippis päässä, pitäisin niitä varmaan aina.

Alla vielä mun omia löydöksiä eri verkkokaupoista. Kuulen, kuinka nämä pienokaiset haluaisivat tulla adoptoiduksi kotiini. Henkilökohtainen suosikkini on tuo viimeinen tekstilippis.

1. Mokkainen lippis täältä // 2. Satiininen lippis täältä // Niken valkoinen lippis täältä // Printtilippis täältä

Mitä mieltä ootte? Pipot vai lippikset?

Rakkaudella, S

Always be yourself... -Kuvakohu

Helloo!

Tänään mun oli pakko tulla kirjoittamaan teille yhdestä todella tärkeästä asiasta.

En meinannut malttaa tehdä edes salitreeniä loppuun kun paloin halusta tulla avautumaan.. :D

Luin alkuviikosta jutun iltalehdestä, kun eräs nimeltämainitsematon henkilö oli kovin ikävästi ottanut pilkan kohteeksi jonkin satunnaisen pahaa-aavistamattoman salillakävijän.

http://www.iltalehti.fi/viihde/2013093017548430_vi.shtml

Luin kyseisen artikkelin ensin vain nopeasti,

mutta pian huomasin että se oli jäänyt mieleeni kummittelemaan useammaksi päiväksi.

Moinen käytös on erinomainen esimerkki siitä, kuinka saliurheilu on muodostunut nykyään muotilajiksi.

Herää kysymys, missä vaiheessa kuntosaliurheilun todellinen tarkoitus unohdettiin?

Nykyään kaikki salit ovat pullollaan ihmisiä, jotka tulevat kuntoilemaan viimeisen päälle kalliissa merkkitrikooissa, sävy sävyyn valittujen juomapullojen ja kenkien kanssa. Päälle vielä ripaus ylimielistä asennetta, jonka voimin katsotaan arvostellen nenää pitkin muita treenajia liikkeineen ja ulkonäköineen. Pahimmassa tapauksessa saleilla on nähty kikattelevia tyttölaumoja, jotka avoimesti pilkkaavat salilla hieman "erilaisia" ihmisiä. Tämän seurauksena keskittyy usein itsekkin ajattelemaan miltä oma toiminta näyttää, sen sijaan että miettisi miltä treeni tuntuu.

On hölmöä väittää, ettei itse koskaan arvostelisi muita ihmisiä. Se on osa meidän perusluonnettamme. Kaikista mahdollisista sijainneista kuntosali on kuitenkin yksi ainoa sellainen paikka, mihin tuo toisten tuomitseminen ei sovi. Lihavan Irman peppuvakoon meneville housuille saat nauraa kaupan kassalla tai kauhistella Jarmon tennissukkia paikallisessa humppabaarissa, mutta urheillessa jokainen saa olla tasan tarkkaan oma itsensä.

Urheilun perimmäinen tarkoitus on tuottaa sen harrastajalle hyvän olon ja onnistumisen tunteen suorituksessaan. Urheilun parissa voimme irtautua hetkeksi arjesta ja antaa jumppajalan vipattaa.

Vanha sanonta "jos treenin jälkeen näyttää hyvältä, ei ole treenannut tarpeeksi kovaa" pitää hyvinkin vielä paikkaansa ja olisi tarpeellinen useammankin muistaa.

Tulevana personal trainerina,

jos en mitään muuta asiakkailleni saa opeistani jäämään päähän,

toivon että se on tämä:

Olkaa omia itsejänne.

Älkää miettikö mitä muut ajattelevat,

älkääkä myösköön tuomitko muita.

Sotkekaa hiuksenne ja tulkaa väärän värisissä jumppahousuissa salille.

Jos joku tuomitsee sinut, se kertoo enemmän hänestä kuin sinusta.

Tuliko tarpeeksi avautumista? :D

Onko muut koskaan ajatellu samaa?

Terveisin tuleva jumppatäti.

Rakkaudella, S

Meet my new lovers...

Tänään rakastuin..

Miljoonannen kerran.

Seuraavaksi lähden näyttämään niille hieman Helsinkiä.

Ei mulla muuta.

Hyvää kesää kaikille!

Rakkaudella, S

...

Hello!

Mun mielestä sellaiset ihmiset,

joiden valkoiset tennarit ei sotkeudu koskaan,

ovat jotenkin epäilyttäviä.

Tänään olen yksi sellaisista ihmisistä.

Rakkaudella, S

Protein pudding & jaarittelua...

Hello!

Jottei musta tule heti alkuunsa katteettomien lupausten tekijää, ajattelin laittaa kuvaa uusimmasta terveellisestä huijausherkustani niinkuin aiemmassa kirjoituksessani uhkailin. ;)

Olen ottanut tavoitteeksi jättää kaikki ylimääräiset pullamössöherkut pois tän saliharrastukseni alta,

mutta se ei muuta siltikään sitä faktaa että olen ihan hirveä makeanhimoinen monsteri.

En varmaan ikinä pysyis tavoitteissani, ellei mulla olis näitä pannari&vanukasvalmisteita,
joita pystyy huoletta vetämään nassuunsa makeanhimon yllättäessä,
sillä niiden ravintoarvot on tosiaan erittäin kohdillaan.

Mannisen Protein Pudding.

Yhteen annokseen laitetaan 25g jauhetta ja 1 desi maitoa.

Yhdessä annoksessa on yli 20 grammaa proteiinia ja 0,5g hiilareita.

Makuna mulla oli vanilja.

Leikin epätoivoisesti leipurihiivaa ja valmistin tuota vähän isommalle porukalle.

Proteiinin jauhoisesta sivumausta huolimatta vanukas sai hyväksynnän jokaiselta syöjältä.

Ps. Pääsin tekemään työhommia FASTille, wuhuu!

Seuraavana mun pitää ehdottomasti kokeilla heidän proteiinivanukasta,

siitä on kuultu niin paljon hehkutusta että sen on pakko olla hyvää.

Epäilen, että ehkä jopa parempaa kun ylläoleva Mannisen...

Mun viikonloppu meni perinteisesti salilla möyriessä.

Ja nyt se kaikista traagisin osa.

Psykologian pääsykokeisiin reilu 3 viikkoa.

Voin kertoa että tuo pääsykoekirja on v-mäisin asia mihin olen koskenut pitkään aikaan.

Help?

No joka tapauksessa, maanantaina kävin viimeisellä ehtoollisella ennenkuin musta tulee virallisesti kirjanörtti muutamaksi viikoksi ja mun jutuista täällä tulee todennäköisesti super kuivia.